Yksinäisyyden tunne ja itsensä johtamiseen liittyvät haasteet ovat etätyöajan kompastuskiviä. Niihin tarttumalla voi löytyä uusia – jopa entistä toimivampia – työskentelytapoja. Ylä-Savon ammattiopistossa erityisesti työnantajan ja työntekijän välinen luottamus on vastannut ratkaisuna haasteisiin.

Minna Jääskeläinen aloitti rekrytointiasiantuntijana YSAO:ssa helmikuussa 2020, joten hän ehti käydä työpaikallaan vain muutaman viikon ennen etätyöhön siirtymistä. Omien sanojensa mukaan Minna on ollut ennen nykyistä tilannetta jopa hiukan etätyövastainen. Nyt kun etätyöskentely on kestänyt jo hyvän tovin ja omat etätyöskentelytavat ovat kehittyneet ja vakiintuneet, Minna on löytänyt etätyöskentelystä hyviäkin puolia.

Yksinäisyyteen reagoitiin konkreettisilla toimilla nopeasti

Vaikka työnantaja on tiedottanut todella hyvin käytänteistä ja linjauksista koko ajan, niin ehkä päällimmäisenä mieleen jäi siitä ensimmäisestä etätyökeväästä se yksinäisyys.

Nopea siirtyminen etätyöhön työsuhteen alkuvaiheessa loi haasteita perehtymiseen ja työyhteisöön tutustumiseen. Yksinäisyyden kokemus on varmasti monelle etätyöntekijälle tuttua, ja Minnakin kertoo, että alkuvaiheen suurimpia haasteita etätyöskentelyssä oli yksinäisyyden tunne ja oman työn johtaminen.

Uudesta tilanteesta huolimatta YSAO:ssa työntekijöitä pyrittiin alusta asti tukemaan mahdollisimman paljon. “Meillä oli esimerkiksi paljon palavereita, joissa kysyttiin muilta että miten menee ja miten pärjätään. Näiden lisäksi varmistettiin, että työtehtävät ovat selkeitä ja työtä on kaikilla riittävästi”, Minna kertoo.

Konkreettisia keinoja ovat olleet säännöllisten palavereiden lisäksi muun muassa uusien tiimien muodostaminen ja niissä kokoontuminen etänä. Näiden lisäksi Minna korostaa erityisesti sitä, että heillä on panostettu avoimeen puhumisen kulttuuriin.

Kun ensimmäisen kerran sanoin yhdessä palaverissa, että minulla on ollut yksinäinen olo, niin linjojen päässä aika moni muu oli samaa mieltä.

Itsensä johtamisen opettelu mahdollisti uusia työskentelytapoja

Siinä alkuvaiheessa se itsensä johtamisen ja oman työn johtamisen taidon tärkeys korostui. Minä huomasin istuvani koneen ääressä aamuseitsemästä iltaviiteen käytännössä syömättä ja juomatta. Sitä jotenkin ajatteli, että on pakko olla koko ajan saatavilla”, Minna kuvailee alkuvaiheen muita haasteita.

Nyt kun etätyö on vakiintunut, ovat omat työskentelytavat löytyneet ja kehittyneet. “Tässä on ymmärtänyt, että on ihan sallittua pitää taukoja. Ja niitä täytyykin pitää”, Minna painottaa. YSAO:ssa myös työnantaja on säännöllisesti muistuttanut, että on tärkeää huolehtia omasta hyvinvoinnista ja vapaa-ajasta, vaikka työskentely tapahtuukin kotoota käsin.

Vaikka Minna ei olekaan ollut etätyöstä erityisen innoissaan ja on kaivannut työpaikalle, on uudesta työskentelytavasta löytynyt paljon etujakin. Muun muassa omien työaikojen suunnittelu on tuntunut helpommalta ja joustavammalta.

Minä en esimerkiksi ole kovin aamuihminen, joten minulle on sopinut todella hyvin se, että pystyn aloittamaan päivän vähän myöhemmin joskus ja hoitaa jotkut asiat vaikka vähän illemmalla, kun työvälineet ovat täällä kotona.

Luottamus muutoksen avaimena 

Minna kuvailee YSAO:ta työntekijäystävälliseksi etätyöpaikaksi. Erityisen tärkeinä ominaisuuksina työnantajassaan Minna korostaa tunnetta siitä, että työnantaja luottaa häneen.

Ymmärrän myös nyt, miksi olen ollut joskus niin kriittinen etätyön suhteen. En niinkään muiden osalta, vaan itseni takia. Arvasin, että minulle tulee olemaan hankalaa sen yksinäisyyden tunteen takia sekä siksi, että olen niin tunnollinen, että tulee helposti sellainen olo, että tulee olla koko ajan tavoitettavissa.

YSAO:ssa työskennellään tällä hetkellä edelleen toistaiseksi etänä ja lähiaikoina on tulossa tarkemmat ohjeistukset tulevaisuuden suunnista. Kuitenkin varmaa on se, että etätyö on tullut jäädäkseen ja tulevaisuudessakin pääsääntöisesti työt tehdään etänä.

“Pelkkä ajatus mahdollisuudesta käydä työpaikalla vaikka parina päivänä viikossa tuntuu hyvältä ja rauhoittavalta. On se ihan eri asia, että on mahdollisuus käydä moikkaamassa kollegoita ihmisten ilmoilla.

Teksi: Meeri Hannula