Valtava enemmistö työpaikoista ei ikinä päädy avoimeen hakuun. Muun muassa Sitra on arvioinut, että alle 10 % suomalaisista on löytänyt työpaikkansa julkisten työnvälityspalveluiden kautta. Suurin osa työpaikoista on siis niin sanottuja piilotyöpaikkoja. Tämä tarkoittaa, että avoimena oleviin työpaikkoihin kohdistuu todella kova paine ja tästä työnhakijoiden tulvasta on lähes kohtuuttoman vaikeaa erottautua.

Tämä tieto tekee avoimien työpaikkailmoituksien selaamisesta entistä turhauttavampaa. Eikä sitä auta, että ajoittain työnhakeminen ottaa koomisia piirteitä, kun työpaikkailmoituksien vaatimustasot ovat pöyristyttäviä suhteessa haettuun työtehtävään. Mihin ovat kadonneet niin sanotut Entry level -työpaikat? Välillä tuntuu, että matalin taso, mitä työpaikkailmoituksien joukosta löytää on: ”työtehtävään vaadimme kolmen vuoden relevanttia työkokemusta”. No sehän on kiva, kun minua kiinnostaa alanvaihto tai olen työurani alkumetreillä.

Jos nyt kuitenkin haluaisin kuulua siihen onnekkaaseen kymmeneen prosenttiin, jotka onnistuvat saamaan mieluisan työpaikkansa avoimen työpaikkailmoituksen kautta, miten lähestyisin tätä haastetta etenkin näin koronaviruspandemian ravistelemassa ajassa? 

Yksi asia, joka hyvin selkeästi värittää tämän hetken työelämää, on etätyöskentely. Pikkujoulut ovat muuttuneet kiusalliseksi virtuaalibingoksi, päivittäiset työpalaverit muistuttavat spiritismi istuntoa, jossa ”yhteys” pätkii tuonpuoleiseen ja päivän kohokohta on, kun kollegan kissa tulee tervehtimään etäyhteyden välityksellä. Tämän muutoksen myötä myös keskeisimmät työelämätaidot ovat hieman muuttuneet.

Etätyöskentely vaatii eri tavalla itseohjautuvuuden taitoja kuin perinteiset työympäristöt. Itseohjautuvuuteen kuuluu niin aktiivinen oppiminen, joustavuus kuin itsensä johtaminen ja projektinhallinnan taidot. Samalla digitaalisten työkalujen ja alustojen käytön osaaminen sekä ongelmanratkaisutaidot ovat korostuneet etätyöskentelyssä. Tämä näkyy yksinkertaisesti siinä, että työskentely tapahtuu paljolti erilaisten alustojen varassa ja etänä ollessa ei samalla tavalla voi kahvipöydän ääressä kysyä esihenkilöltä tai työkaverilta apua aivan jokaiseen haasteeseen. Jos ei ennen niin viimeistään nyt, fiksut työnantajat ymmärtävät, että arvokas työntekijä ei ole pelkkä osaamiskertymä, vaan toimija, joka osaa itsenäisesti oppia ja soveltaa. 

Tämä näkyy myös World Economic Forumin juuri hiljattain tehdyssä The Future of Jobs Report 2020 julkaisussa. Tässä raportissa on listattu kymmenen keskeisintä työelämätaitoa vuodelle 2025. Ei ole yllätys, että näiden joukossa ovat esimerkiksi: aktiivinen oppiminen, päättely ja ongelmanratkaisu, aloitteellisuus, teknologian hallinta sekä resilienssi, stressinhallinta ja joustavuus. Kaikki selkeitä etäosaajan taitoja! Tietenkin ne ovat yleisesti arvostettuja taitoja kaikenlaisessa työssä, mutta uskallan väittää, että niiden tarve korostuu etätyöskentelyssä. 

Tässä siis lyhyen tekstini teesi: työnhakija, brändää itsesi etäosaajaksi. 

Jos haluat erottautua edukseen siitä työnhakijoiden tulvasta, joka kohdistuu avoimena oleviin työpaikkoihin, on syytä rohkeasti kokeilla tuoreita tapoja sanoittaa oma osaaminen. Yksi ratkaisu tähän voisi olla miettiä omia siirrettäviä taitoja, eli yleispäteviä taitoja, erityisesti suhteessa etätyöskentelyyn. Ei itsensä brändäämistä tule karsastaa. Ole rohkeasti etäosaaja, sillä työnantajat tarvitsevat niitä juuri nyt ja myös tulevaisuudessa. 

Osallistu Ylä-Savon mahdollistamaan maksuttomaan etäosaajien koulutukseen, missä hiot etätyötaitojasi ja opit itsesi brändäämisestä etäosaajana. Mukaan mahtuu 30 ensimmäistä täällä.

Teksti: Oskari Sivula